Tarpeeksi hyvä

Toisinaan kuulee puhuttavan harjoitusohjelman optimoinnista, täydellisestä liiketekniikasta ja muista hienoista superlatiiveista. Kaikki nämä kuulostavat hienolta, mutta kun kumi osuu niin sanotusti tiehen, niin kaikki muuttuu.

Jos ei ole niin onnekkaassa asemassa, että pystyy urheilemaan ammatikseen ja sen kautta rytmittämään muun elämän treenin ympärille, niin harjoitusohjelman optimoinnin voi heittää melkein saman tien ikkunasta ulos. Mitä oikeasti on käytössä on riittävän hyvä.

Optimaalista tai täydellistä harjoitusohjelmaa ei ole olemassa. On mahdoton tietää, että onko sillä hetkellä käytössä oleva ohjelma paras mahdollinen. Tulisiko kehitystä paremmin lisäämällä toiseen treeniin yhden apuliikkeen ja vaihtamalla neljännen treenin pääliikkeiden tempoa? Ehkä, ehkä ei, mutta sitä on mahdoton selvittää, koska tietyllä hetkellä voi noudattaa vain yhtä harjoitusohjelmaa. On olemassa erinomaisia, hyviä ja huonoja vaihtoehtoja sekä kaikkia tältä väliltä.

PTA-jukka blogi 770pix

Mitä riittävän hyvä sitten on? Tähän voi vastata yhdellä suosikkivastauksestani: se vähän riippuu…

Monilapsisen perheen vanhemmille se on jotain muuta kuin parikymppiselle nuorukaiselle. Jos treeniin on aikaa vaikkapa puolitoista tuntia viikossa, niin rakettitieteen miettimisen voi jättää kokonaan pois ja keskittyä vain ja ainoastaan perusteisiin ja tekemällä ne mahdollisimman hyvin.

Kumpi on parempi? Kolme vai neljä työsarjaa? No ehkä neljä, mutta jos kolme saa tehtyä, niin se on jo hieno juttu! Vielä kun tekee tavalla tai toisella enemmän tai paremmin kuin viime treenissä, viime viikolla tai pari viikkoa sitten, niin asiat ovat todennäköisesti hyvin. Pääasia on, että suunta olisi hitaasti, mutta varmasti ylöspäin.

Liiketekniikoissa pätevät kuitenkin hieman eri lainalaisuudet. Englanninkielessä on erinomainen sana mastery, jolla en ole löytänyt vielä täysin sen arvoista suomenkielistä vastinetta. Taituruus on kuitenkin lähimpänä, mitä tähän asti on tullut vastaan. Vaikka liiketekniikoissa riittävän hyvä on se, mitä tullaan todennäköisesti saamaan, niin huomion kiinnittäminen ensin välttämättömiin perusteisiin ja niiden jälkeen hiljalleen pienempiin yksityiskohtiin on tie kohti taituruutta. Se voi olla liikkuvuuden puutteiden korjausta, täyden liikeradan käyttöön keskittymistä tai kehon liikkeen tarkkaa havainnointia. Huonolle tai jopa vaaralliselle liiketekniikalle ei ole selityksiä. Harjoittelussa tekeminen tulee olla tarkkaa, tietoista ja ajatuksen kanssa tapahtuvaa toimintaa.

Harjoittelu on yksi työkalu tulla parhaaksi tai ainakin paremmaksi versiosta itsestäsi kuin hetki sitten. Ja mikä tärkeintä prosessissa ei ole kiire. Aikaa on koko elämä. Saan muistuttaa tästä myös itseäni tasaisin väliajoin.

Hyviä treenejä!

Jukka Mäennenä

Ps. Viikonlopun Movement & Mobility workshoppiin on vapautunut muutama paikka, ilmoittaudu mukaan täältä: PTA ilmoittautumiset


Categories: Artikkeli

Post Your Thoughts